Päiväkodin aloitus on iso muutos – ei vain lapselle, vaan koko perheelle. Miten valmistautua niin, että tämä askel tuntemattomaan aiheuttaa mahdollisimman vähän stressiä?
Lapsen aloittaminen päiväkodissa on ihmisen elämän suurimpia muutoksia, vaikka se ei siltä aina tunnu. Ensimmäistä kertaa lapsi lähtee perheen sylistä kohti instituutiota, jossa hän todennäköisesti toimii aina eläkeikään asti. Tämä siirtymä on usein monimutkainen ja kuormittava. Meillä on kuitenkin paljon keinoja helpottaa sitä. Ja kyllä – erityisesti meillä vanhemmilla.
Päiväkodin aloitukseen asti lapsi on viettänyt aikaa pääasiassa äidin, isän, muiden sukulaisten ja samanikäisten lasten vanhempien kanssa. Ryhmässä hän on yhtäkkiä ”yksin” – vieraiden aikuisten kanssa ja samalla yhdessä jopa 27 muun lapsen kanssa. Yhtäkkiä edessä on paljon tehtäviä, päivärytmin noudattamista, ja vaikka kasvattajat ovat ihania (ja useimmiten he todella ovat), voi tulla myös ikäviä tilanteita, joita ei parhaallakaan tahdolla aina voi täysin estää.
28 lasta tulee 28 perheestä ja 28 erilaisesta kasvatustyylistä, joista on löydettävä järkevä yhteinen kompromissi – muuten mikään päiväkotiryhmä ei voisi toimia. Samalla lasten välillä on valtavia eroja niin iän kuin taitojen, älykkyyden, tietojen, luonteen tai temperamentinkin suhteen. Yhdistelmä on usein villi, eikä täydellisesti voi koskaan valmistautua. Silti me vanhemmat voimme vaikuttaa joihinkin asioihin ja helpottaa lapsen alkua.
Vaikka voisi tuntua siltä, että päiväkodin aloituksen myötä jäämme lapsen silmissä taka-alalle, näin ei ole. Juuri meihin lapsella on kaikkein läheisin suhde, ja sitä on tärkeää syventää edelleen: vakuuttaa lapselle, että vaikka hän on päiväkodissa, häntä rakastetaan yhä – pidämme hänestä enemmän kuin mistään muusta maailmassa. Juuri siinä määrin kuin lapsesi tarvitsee. Jollekin riittää kerran viikossa, toiselle sata kertaa päivässä. Mutta meidän on annettava se lohtu, jota hän tarvitsee.
Olemme edelleen turvallinen satama, johon lapsi aina palaa. Hyvin toimivassa perheessä juuri tämä turvallisuuden tunne auttaa kaikkein eniten.
Oma tyttäreni aloitti päiväkodin syyskuussa kolmivuotiaana. Oli todella kiinnostavaa tarkastella kaikkea toisesta näkökulmasta kuin opettajan roolista. Käydään nyt läpi muutama periaate, jotka auttavat ja toimivat riippumatta siitä, millainen lapsi on.
Klassinen pulma alkaa jo päiväkodin valinnasta. Tutkimusten mukaan yleisin valintaperuste on etäisyys. Oma kysymykseni opettajana on kuitenkin: haluanko lapselleni lähellä olevan vai laadukkaan päiväkodin? Toki on mahdollista, että lähin on myös laadukas, mutta tilastollisesti useammin ei. Ja kyllä – puhumme alueista, joissa ylipäätään on valinnanvaraa. Jos kahdenkymmenen kilometrin säteellä on vain yksi päiväkoti, valinta on selvä riippumatta mistään muusta.
Paras mittari on kuten aina suositus. Kaverit, sukulaiset, naapurit – kuka tahansa, jolla on oikeaa kokemusta. Ja kokemukset eivät valehtele. Ei koskaan. Jos viisi ihmistä sanoo toisistaan riippumatta, että kyseinen päiväkoti on loistava, niin hyvin, hyvin, hyvin todennäköisesti se myös on.
Omat henkilökohtaiset vinkkini, jotka auttavat päätöksenteossa:
Itse olen työskennellyt aina vain kunnallisessa päiväkodissa, mutta se ei tarkoita, että minulla olisi periaatteessa mitään vaihtoehtoja tai yksityisiä päiväkoteja vastaan.
Vaihtoehtoisissa (esim. Montessori, Waldorf, Začít spolu) näen kuitenkin yhden ison ongelman – nämä instituutiot ovat samalla myös filosofioita. Esimerkiksi Montessori-pedagogiikka painottaa luonnonmateriaaleja, mutta jos laitan lapsen Montessori-päiväkotiin vain siksi, että se on nyt trendikästä, ja kotona kaikki on muovia, se haiskahtaa poseeraamiselta. Samoin kasvattajat eivät välttämättä ole aidosti samalla aaltopituudella tämän filosofian kanssa.
Yksityisissä päiväkodeissa ongelmana on, että niitä ei valvo valtio (yleensä ne eivät kuulu Tšekin koulutarkastuksen toimivaltaan), ja omat täysin henkilökohtaiset kokemukseni ovat sellaisia, että siellä lapsia vain ”vahtitaan”. Yksityinen päiväkoti voi tarjota pienemmän ryhmän, mutta kysy nimenomaan, miten lapsesi kasvatusta ja oppimista toteutetaan.
Kunnallisten päiväkotien miinuspuolena taas ovat usein suuret lapsimäärät. Missä on plussia, siellä on aina myös miinuksia. Vanhempana minun tehtäväni on päättää, mikä tekijä on valinnassa tärkein.
Päiväkoti on ennen kaikkea kasvatuksen ja oppimisen paikka, ei pelkkä ”säilytyspaikka”. Tämä jokaisen on hyvä tiedostaa: haluanko, että lasta vain hoidetaan, vai haluanko, että hän saa hyvää varhaiskasvatusta?
Päiväkodin aloitus aiheuttaa lapsille valtavaa stressiä, mikä on täysin loogista. Se on vähän kuin me aloittaisimme uudessa työpaikassa. Ja me olemme valinneet sen itse, tiedämme mihin olemme menossa, ja tunnesäätely on kiistatta aivan eri tasolla – ja silti se voi olla meillekin tosi raskasta. On kuitenkin pieniä asioita, jotka voivat vähentää stressiä merkittävästi.
Jos lapsi osaa huolehtia itsestään (syöminen, wc, pukeminen), hän ei ole riippuvainen muiden avusta. Se vahvistaa itsetuntoa ja autonomiaa eikä hän joudu tilanteisiin, joissa ei osaa, ei pärjää ja joutuu odottamaan apua.
Sellaiset, jotka lapsi osaa pukea itse ja jotka ovat käytännölliset. Haalari on kyllä mukava, mutta pissahätä on siinä yhtä tuskaa. Nauhakengät ja sormikkaat eivät myöskään ole suositeltavia (ks. edellinen kappale). Ei tarvitse olla viimeisen päälle tyyliä – tärkeintä on käytännöllisyys, toimivuus ja se, että lapsi voi riehua vaatteissa kunnolla ilman pelkoa torumisesta.
Säännöllisyys on yksi esikouluikäisen lapsen keskeisistä psykologisista piirteistä. Siksi myös päiväkodin päivärytmi on joka päivä samanlainen. Se tuo turvallisuuden tunnetta, koska lapsi tietää, mitä tapahtuu. Sama pätee kotiin – esimerkiksi nukkumaan samaan aikaan, herääminen samaan aikaan.
Tähän liittyvät läheisesti rituaalit (vaikkapa Večerníček). Ne ovat päivän hetkiä, jotka toistuvat aina, ja ne auttavat lasta hahmottamaan päivän kulkua, koska aika on hänelle hyvin suhteellinen – ja ne ovat jotain, mitä voi odottaa. Minä esimerkiksi kannan tyttäreni aina kotiin olkapäillä, jos päiväkodissa on mennyt kaikki hyvin.
Päiväkodista kannattaa puhua jo ennen aloitusta ja käydä katsomassa paikkaa. Voitte tehdä vaikka visuaalisen päiväohjelman: tulet, vaihdat vaatteet eteisessä, leikit, on välipala, leikit taas, mennään ulos, on lounas ja sitten menet kotiin. Lasta kannattaa ennen kaikkea motivoida (mutta ei lahjoa), kuvailla ja selittää asioita, puhua ja sanoittaa.
Kannattaa katsoa kaikki mahdollinen (eteinen, ryhmätila, varusteet…), jokaisesta paikasta välittyy oma tunnelmansa. Ja koska instituutio koostuu ihmisistä, tutustu heihin. Älä kysy, tehdäänkö ruokaa terveellisesti (jokaisessa päiväkodissa Tšekissä tehdään terveellistä ruokaa), vaan mitä arvoja kyseinen päiväkoti kehittää lapsissa, mihin kasvatuksessa ja oppimisessa keskitytään. Maallikolle vaikeaa, tiedän – mutta tässä haluamme mennä nimenomaan pintaa syvemmälle.
Lapseni on jo kolmevuotias, eikä saanut päiväkotipaikkaa, eikä se muka ole ongelma? Pitäisi olla.
Kokemukseni mukaan ylläpitäjät (mutta huom: tämä voi vaihdella täysin paikkakunnittain – tässä kuvaan tilannetta Plzeňissä) esittävät ”kuollutta koppakuoriaista” ja luottavat siihen, että vanhemmilla ei ole tietoa eivätkä he tunne mahdollisuuksiaan. Ja käytännössä he eivät tunnekaan. Eli kuten edellä: soita ensin rehtorille/johtajalle. Jos paikkaa ei ole, sitten suoraan ylläpitäjän puheille.
Ja yksi tärkeä asia – päiväkotiin ottamisessa käytetään järjestelmäkertoimia, joita annetaan esimerkiksi lapsen iästä, asuinpaikasta, sisaruksesta päiväkodissa… joten päiväkodin johto ei oikeastaan voi vaikuttaa valintoihin. Järjestelmä järjestää hyväksytyt lapset ja siinä se. Jos jäimme viivan alle, voimme silti päästä sisään, koska joku ei aloita lainkaan, joku muuttaa pois jne., ja lapseni nousee jonossa ylöspäin. Mutta jos lapsi on kolmevuotias ja on edelleen viivan alla vielä elokuun lopussa, katso taas yllä.
Työssäni ”käsieni läpi” on kulkenut satoja lapsia, ja poikkeuksetta jokainen on lopulta rakastunut päiväkotiin. Alku voi olla vaikea, mutta kaikki on väliaikaista – ja ”en halua päiväkotiin” muuttuu pian muotoon ”en halua lähteä päiväkodista”. Ihan oikeasti. Ja se tapahtuu paljon nopeammin kuin luulet. Aktivoi kärsivällisyys, lempeys ja empatia maksimiin ja luota siihen, että yhdessä lapsesi kanssa selviätte tästä.
Mgr. Ondřej Koželuh
Viimeistelee tohtoriopintoja yleisessä pedagogiikassa, opettaa ZČU:ssa Plzeňissä tulevia päiväkodinopettajia ja on itse opettanut päiväkodissa viisi vuotta. Kirjan Učitelem ve školce kirjoittaja. Vetää koulutusseminaareja vanhemmille ja opettajille.
Mihin suuntaan askeleesi vievät seuraavaksi:
Zákaznický servis
Olet sivustolla www.premiumbarefoot.fi
Syötä sähköpostisi, pyöräytä pyörää ja lähetämme voiton myös sähköpostiisi.
Lähetimme koodin myös sähköpostiisi. Voimassa .
Ei hätää, sinulla on vielä yksi yritys.
Ei hätää, yritä ensi kerralla uudelleen. Sillä välin lähetämme uutisia ja tarjouksia sähköpostiisi.
€ - FI
Čeština
Magyar
Slovenščina
Română
български
English (US)
English
Slovenčina
Polski
Dansk
Nederlands
Svenska
Español
Français
Português
Deutsch (DE)
Deutsch (AT)
Deutsch (CH)
