Jalkaterän terve kehitys – syntymästä itsenäiseen kävelyyn

Jalkaterän terve kehitys – syntymästä itsenäiseen kävelyyn Jalkaterän terve kehitys – syntymästä itsenäiseen kävelyyn

Lapset paljain jaloin Kävely, liikunta ja terveys

Miten lapsen jalkaterä kehittyy oikein ja terveellisesti? Kysyimme fysioterapeutti Michaela Kačírkoválta, joka on kirjoittanut kirjan Pohybový vývoj dítěte s láskou a respektem.

Kun puhumme lapsen jalkaterän kehityksestä, useimmat ajattelevat vasta seisovaa tai kävelevää taaperoa. Jalkojen valmistautuminen itsenäiseen seisomiseen alkaa kuitenkin paljon aiemmin – ei vasta siinä hetkessä, kun lapsi nousee itse jaloilleen. Mitä kaikkea sitä ennen tapahtuu ja miten voit tukea lapsen tulevaa kävelyä jo ennen kuin hän nousee seisomaan?

Heti kun nainen tulee raskaaksi, sikiö alkaa kehittyä varsin nopeasti. Jo neljässä viikossa siittiön ja munasolun hedelmöityksestä alkavat muodostua molempien alaraajojen alkeet. Noin kahdeksannella viikolla alkiolla näkyvät jo alaraajan ja jalkaterän rakenteet (terminologisesti jalka tarkoittaa nilkasta alaspäin), ja vähitellen varpaat eriytyvät toisistaan. Raskauden loppuun mennessä kaikkien raajojen rakenteiden (lihakset, verisuonet, hermot) tulisi olla järjestäytyneet kuten aikuisella.

Useimmat lapset syntyvät terveillä jaloilla

Tämä on todella hyvä uutinen. Meidän tehtävämme on auttaa varmistamaan, että jalat pysyvät terveinä. Syntymän jälkeen kehitykseen vaikuttaa nimittäin moni tekijä. Erittäin tärkeää on psykomotorisen kehityksen laatu eli liikkumisen mallien laatu. Kyse on siitä, miten vauva liikkuu tietyssä kehitysvaiheessa, koska jalat ovat osa kokonaiskehitystä ja kehittyvät samaan aikaan muiden kehon osien kanssa.

Jalkaterän kehityksen lopputulos – ja ennen kaikkea sen toiminta seistessä – on suoraan verrannollinen psykomotoriseen kehitykseen. Jalkaterän kehitys on osa jokaista kehitysvaihetta (liikemallia). Terveen jalkaterän kehityksen odottaminen on vaikeaa, jos psykomotorisessa kehityksessä on poikkeamia.

Yksinkertaisesti: jalkaa ei voi irrottaa muusta kehosta. Tässäkin pätee, että kaikki liittyy kaikkeen.

Vauvan kehitys etenee päästä alaspäin. Ennen kuin pieni ihminen nousee ensimmäistä kertaa seisomaan, hänen täytyy ensin oppia monia liikkeitä, jotka edeltävät itse seisomista. Puolessatoista vuodessa makoilevasta vauvasta tulee seisova ja myöhemmin kävelevä lapsi – tänä aikana hän kulkee kehityksessä pitkän matkan ja oppii paljon uusia taitoja.

Kuva: Michaela Kačírková

Miten jalka käyttäytyy kehityksen aikana 

Syntymän jälkeen vauva tekee pääasiassa kokonaisvaltaisia liikkeitä, eli liikkuu ”koko keholla”. Hän ei pysty liikuttamaan yhtä raajaa erillään muusta kehosta, vaan liike näkyy aina koko kehossa. Jalkaterä liikkuu yhdessä koko alaraajan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vauva vetää koko alaraajan kohti vartaloa ja samalla ”vetää” myös jalkaterää nilkasta kohti itseään – ja sama pätee myös toisinpäin. Kun vauva ojentaa alaraajan, hän ”ojentaa” myös jalkaterää nilkasta.

Noin kolmen kuukauden iässä vauva on selinmakuulla jo vakaa ja pystyy tuomaan kädet yhteen vartalon eteen. Tämän vakauden myötä hän pystyy myös nostamaan alaraajat irti alustasta, vetämään nilkat taas kohti vartaloa ja levittämään varpaita. Kun noin neljän kuukauden iässä vauva tarttuu leluun, voit huomata jaloissa, että hän kääntää niitä myös itseään kohti ja ikään kuin yrittää ”tarttua” leluun.

3 kuukautta, vatsallaan. Kuva: Michaela Kačírková

Vatsallaan vauva alkaa ensin nostaa päätään – tätä kutsutaan usein ”pään kannatteluksi” – sitten hän siirtyy toiseen pystyasentoon (tukeutuu suorille käsille), sen jälkeen hän nousee konttausasentoon, jossa hän muutaman viikon ajan vain ”joustaa”, tekee korkeita vinoja istumaannousuja ja myöhemmin konttaa. Ihanteellisesti vasta kaikkien näiden liikkeiden jälkeen lapsi nousee seisomaan. Vasta nyt keho on valmis laadukkaaseen seisoma-asentoon; sen jälkeen lapsi alkaa kulkea huonekaluja pitkin, uskaltautuu irti tuesta ja vasta lopuksi tulee ”kirsikka kakun päälle” – kävely.

Jokaisessa liikkeessä aktivoituvat vatsa- ja selkälihakset. Niiden oikean toiminnan ansiosta keho (lihakset, nivelet) valmistautuu ihanteellisesti ylä- ja alaraajojen kannatteluun. Ilman toimivaa kehon perusasentoa ei voi odottaa myöskään raajojen – eli myöskään jalkojen – ihanteellista linjausta.

Kuvaus kehityksestä oli nopea tiivistelmä. Halusimme ennen kaikkea havainnollistaa, että lapsen on tärkeää käydä läpi kaikki liikemallit – näin hän valmistautuu parhaiten kävelyyn. Jos kehitys ei etene laadukkaasti, se näkyy seisonnassa, kävelyssä ja ryhdissä.

4,5 kuukautta, vatsallaan. Kuva: Michaela Kačírková

Primitiivirefleksit

Vauvalla on useita primitiivirefleksejä, joista yksi on tarttumisrefleksi alaraajassa. Saat sen esiin, kun asetat peukalosi jalkapohjalle varpaiden alapuolelle, painat kevyesti ja seuraat varpaita. Näet, miten varpaat tarttuvat peukaloosi. Tämä refleksi toimii siihen asti, kunnes lapsi nousee itsenäisesti seisomaan, minkä jälkeen se sammuu.

Refleksi häviää, mutta jalkaterän tarttumisfunktio jatkaa toimintaansa – sillä erolla, että lapsi ”tarttuu” jalallaan käytännössä alustaan, jolla hän kävelee. Jos lapsi esimerkiksi seisoo pyöreän kiven päällä, jalkaterä ikään kuin ”halaa” kiveä. Näin lapsi pysyy paremmin tasapainossa eikä kaadu.

Kuva: Michaela Kačírková

Mitä sinä vanhempana voit tehdä lastesi jalkojen terveen kehityksen eteen:

  1. Anna vauvalle riittävästi aikaa liikkua – älä hoputa häntä tekemään tiettyä liikettä, vaan luo mieluummin sopivat olosuhteet, jotta hän voi ”harjoitella” kehitystä itse.

  2. Älä kiirehdi kehitystä – älä istuta vauvaa, älä laita käsiäsi hänen jalkojensa taakse, jotta hän ponnistaisi ja lähtisi ryömimään, älä nosta häntä seisomaan, älä taluta käsistä..

  3. Anna vauvalle riittävästi tilaa vapaaseen, luonnolliseen liikkumiseen. ”Harjoitelkaa” liikettä asettelemalla vauvaa selälleen, kyljelleen ja vatsalleen (vatsalleen vain silloin, kun hän on hereillä – äkkikuoleman riskin ehkäisemiseksi). Luo liikkumiselle hyvät olosuhteet, kuten riittävästi aikaa liukumattomalla alustalla, joka ei estä häntä kokeilemasta uusia liikkeitä jne.

  4. Jos kehityksessä ilmenee poikkeamaa, keskustele ehdottomasti lasten kuntoutuslääkärin tai lastenfysioterapeutin kanssa siitä, miten vauvaa kannattaa stimuloida, tukea kehityksessä ja auttaa eteenpäin.

Ylipäätään älä rajoita lapsen liikkumista. 

Karsi apuvälineitä

Harva apuväline tukee vauvan kehitystä aidosti luonnollisella tavalla. Apuvälineet helpottavat usein enemmän vanhempien arkea kuin lapsen – ja lapsella ne yleensä pikemminkin rajoittavat liikkumista.

Vähennä sellaisten apuvälineiden käyttöä, joissa lapsi on kyyryssä. Vältä myös apuvälineiden ketjuttamista peräkkäin (sitteri, kantoliina, kantoreppu, turvakaukalo…). Käytä turvakaukaloa vain autossa ja turvalliseen siirtymiseen pisteestä A pisteeseen B – se on turvallisuusväline. Laita lapsi sitteriin vain välttämättömäksi ajaksi; mieluummin valitse Moses-kori.

Apuvälineitä, jotka eivät tee kehitykselle ja jaloille ”hyvää”, suosittelemme mieluiten olemaan käyttämättä lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi istuimet, kävelytuolit, kantaminen kantoliinassa/kantorepussa kasvot menosuuntaan, ryömintätuet jne.

Älä rajoita jalkojen liikettä

  1. Valitse sopivan kokoiset sukat – sellaiset, etteivät ne rajoita jalkaterän liikettä, vedä varpaita yhteen tai purista nilkan alueelta. Vältä sukkapidikkeitä, jotka kyllä pitävät sukan paikallaan, mutta rajoittavat jalkojen liikettä.

  2. Pue kengät vasta silloin, kun lapsi kävelee itsenäisesti. Sitä ennen ei tarvita mitään kenkiä rattaisiin tai kantoreppuun – siihen riittävät jalkapussit tai tossumaiset suojat. Kun lapsi kävelee ja valitset kenkiä, myös silloin on tärkeää pyrkiä säilyttämään liikkeen mahdollisimman luonnollinen tapa. Valitse kengät, jotka kunnioittavat jalkaterän anatomista muotoa, ovat joustavat ja kevyet. Suosittelen vanhemmille ensin tossuja ja sen jälkeen barefoot-kenkiä.

  3. Leiki lapsen kanssa – myös hänen jaloillaan. Leikki on tärkeää lapsen kokonaisvaltaiselle psykomotoriselle kehitykselle (itse asiassa leikki on tärkeää kaikenikäisille). Tarkoitan, että kun katsot lasta, juttelet hänelle, leikit hänen käsillään ja silität vatsaa, muista myös ottaa kiinni jaloista, hieroa niitä, hieroa varvas kerrallaan, laittaa vauvan jalat omille kasvoillesi ja silittää niitä. Kutittelun kanssa kannattaa olla varovainen – se ei välttämättä tunnu vauvalle miellyttävältä.

Paras startti terveisiin jalkoihin

Lapsen jalkaterän terve kehitys ei ole vain oikeiden kenkien valintaa. Se on prosessi, joka alkaa jo sikiöaikana ja jatkuu jokaisen liikemallin kautta, jonka lapsesi oppii ensimmäisen puolentoista elinvuoden aikana. Muista, että jalkaterä ei ole irrallinen osa kehoa – se on osa koko liikkumisjärjestelmää. Kun annat vauvallesi riittävästi aikaa ja tilaa luonnolliseen liikkumiseen, kunnioitat hänen tahtiinsa ja vältät turhia apuvälineitä, annat hänelle parhaan mahdollisen alun terveisiin jalkoihin koko elämän ajaksi.

 

Artikkeli on tehty yhteistyössä Bc. Michaela Kačírkován kanssa – lasten fysioterapeutti syntymästä alkaen. Hän hyödyntää työssään Vojta-menetelmän ja Bobath-konseptin osaamista. Hän on kirjan Pohybový vývoj dítěte s láskou a respektem (fyzioterapeutky dětem) toinen kirjoittaja, käytännön kurssin Pro zdravý vývoj miminka tekijä sekä projektin Dětská fyzio máma perustaja.

* nämä tiedot koskevat terveitä lapsia; jos lapsella on neurologinen tai ortopedinen ongelma, keskustele asiasta yksilöllisesti hoitavan lääkärin tai lastenfysioterapeutin kanssa

Mihin seuraavaksi: