Terveen jalkaterän kehitys – syntymästä itsenäiseen kävelyyn

Kun puhumme lapsen jalkaterän kehityksestä, useimmat ajattelevat vasta seisovaa tai kävelevää taaperoa. Jalkojen valmistautuminen itsenäiseen seisomiseen alkaa kuitenkin paljon aiemmin – ei vasta siinä hetkessä, kun lapsi nousee itse jaloilleen. Mitä kaikkea sitä ennen tapahtuu ja miten voit tukea lapsen tulevaa kävelyä jo ennen kuin hän nousee seisomaan?

Heti kun nainen tulee raskaaksi, sikiö alkaa kehittyä varsin nopeasti. Jo neljän viikon kuluttua siittiön ja munasolun hedelmöityksestä alkavat muodostua molempien alaraajojen alkeet. Noin kahdeksannella viikolla alkiolla näkyvät jo alaraajan ja jalkaterän rakenteet (terminologisesti jalka tarkoittaa nilkasta alaspäin), ja vähitellen varpaat eriytyvät toisistaan. Raskauden lopussa kaikkien raajojen rakenteiden (lihakset, verisuonet, hermot) tulisi olla järjestäytyneet kuten aikuisella.

Useimmat lapset syntyvät terveillä jaloilla

Tämä on todella hyvä uutinen. Meidän tehtävämme on auttaa varmistamaan, että jalat pysyvät terveinä. Syntymän jälkeen kehitykseen vaikuttaa nimittäin moni tekijä. Erittäin tärkeää on psykomotorisen kehityksen laatu eli liikkumisen mallien laatu. Kyse on siitä, miten vauva liikkuu tietyssä kehitysvaiheessa, koska jalat ovat osa kokonaiskehitystä ja kehittyvät samaan aikaan muun kehon kanssa.

Jalkaterän kehityksen lopputulos – ja ennen kaikkea sen toiminta seistessä – on suoraan verrannollinen psykomotoriseen kehitykseen. Jalkaterän kehitys on osa jokaista kehitysvaihetta (liikemallia). Terveen jalkaterän kehitystä ei voi odottaa, jos psykomotorisessa kehityksessä on poikkeamia.

Vauvan kehitys etenee päästä alaspäin. Ennen kuin pieni ihminen nousee ensimmäistä kertaa seisomaan, hänen täytyy ensin oppia monia liikkeitä, jotka edeltävät itse seisomista. Puolentoista vuoden aikana makoilevasta vauvasta tulee seisova ja myöhemmin myös kävelevä lapsi – tänä aikana hän kulkee siis pitkän matkan ja oppii paljon uusia taitoja.

Kuva: Michaela Kačírková

Miten jalka käyttäytyy kehityksen aikana 

Syntymän jälkeen vauva tekee pääasiassa kokonaisvaltaisia liikkeitä, eli koko keho liikkuu. Hän ei pysty liikuttamaan yhtä raajaa erillään muusta kehosta, vaan liike näkyy aina koko kehossa. Jalka liikkuu yhdessä koko alaraajan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vauva vetää koko alaraajan kohti vartaloa ja samalla ”vetää” myös nilkkaa koukkuun – ja sama pätee myös toisinpäin. Kun vauva ojentaa alaraajan, myös nilkka ”ojentuu”.

Noin kolmen kuukauden iässä vauva on selinmakuulla vakaa ja pystyy tuomaan kädet yhteen vartalon eteen. Tämän vakauden myötä hän pystyy myös nostamaan alaraajat irti alustasta, vetämään nilkat jälleen kohti vartaloa ja levittämään varpaita. Kun noin neljän kuukauden iässä vauva tarttuu leluun, voit huomata jaloissa, että hän kääntää niitä myös itseään kohti ja ikään kuin yrittää tarttua leluun.

3 kuukautta, vatsallaan. Kuva: Michaela Kačírková

Vatsallaan maaten vauva alkaa ensin nostaa päätään – usein puhutaan ”pään kannattelusta” – sitten hän siirtyy toiseen pystyasentoon (tuki suorilla käsillä), sen jälkeen hän nousee konttausasentoon, jossa hän muutaman viikon ajan vain ”jousittaa”, tekee korkeita vinoja istumaannousuja ja myöhemmin konttaa nelinkontin. Ihanteellisesti vasta kaikkien näiden liikkeiden jälkeen lapsi nousee seisomaan. Vasta nyt keho on valmis laadukkaaseen seisoma-asentoon; sen jälkeen lapsi alkaa kiertää huonekaluja pitkin, uskaltautuu irti tuesta ja vasta lopuksi tulee ”kirsikka kakun päälle” – kävely.

Kuvaamme kehitystä tässä hyvin tiivistetysti. Halusimme ennen kaikkea havainnollistaa, että lapsen on tärkeää käydä läpi kaikki liikemallit – näin hän valmistautuu parhaiten kävelyyn. Jos kehitys ei etene laadukkaasti, se näkyy seisonnassa, kävelyssä ja ryhdissä.

4,5 kuukautta, vatsallaan. Kuva: Michaela Kačírková

Primitiivirefleksit

Vauvalla on useita primitiivirefleksejä, joista yksi on tarttumisrefleksi alaraajassa. Saat sen esiin, kun asetat peukalosi jalkapohjalle varpaiden alapuolelle, painat kevyesti ja seuraat varpaita. Näet, miten varpaat tarttuvat peukaloosi. Tämä refleksi toimii siihen asti, kunnes lapsi nousee itsenäisesti seisomaan, minkä jälkeen se sammuu.

Refleksi häviää, mutta jalkaterän tarttumistoiminto jatkuu – sillä erolla, että lapsi ikään kuin ”tarttuu” jalallaan maastoon, jolla hän kävelee. Jos lapsi esimerkiksi seisoo pyöreän kiven päällä, jalka ”halaa” kiveä. Näin lapsi pysyy paremmin tasapainossa eikä kaadu.

Kuva: Michaela Kačírková

Mitä sinä vanhempana voit tehdä lapsen jalkojen terveen kehityksen eteen:

1. Anna vauvalle riittävästi aikaa liikkua – älä kiirehdi häntä tekemään tiettyä liikettä, vaan luo mieluummin sopivat olosuhteet, jotta hän voi ”harjoitella” kehitystä itse.

2. Älä nopeuta kehitystä – älä istuta vauvaa, älä laita käsiäsi hänen jalkojensa taakse, jotta hän ponnistaisi ja lähtisi ryömimään, älä nosta häntä seisomaan, älä taluta käsistä..

3. Anna vauvalle riittävästi tilaa vapaaseen, luonnolliseen liikkumiseen. ”Harjoitelkaa” liikettä asettelemalla vauvaa selälleen, kyljelleen ja vatsalleen (vatsalleen vain silloin, kun hän on hereillä – äkkikuoleman riskin ehkäisemiseksi). Luo liikkumiselle sopivat olosuhteet, kuten riittävästi aikaa liukumattomalla alustalla, joka ei estä häntä kokeilemasta uusia liikkeitä jne.

4. Jos kehityksessä ilmenee poikkeamaa, keskustele lasten kuntoutuslääkärin tai lasten fysioterapeutin kanssa siitä, miten vauvaa kannattaa stimuloida, tukea kehityksessä ja auttaa eteenpäin.

Yleisesti ottaen älä rajoita lapsen liikkumista. 

Karsi apuvälineitä

Harva apuväline tukee vauvan aidosti luonnollista kehitystä. Apuvälineet helpottavat usein enemmän vanhempien kuin lasten arkea – lapsilla ne yleensä pikemminkin rajoittavat liikkumista.

Vähennä sellaisten apuvälineiden käyttöä, joissa lapsi on kyyryasennossa. Vältä myös apuvälineiden ketjuttamista peräkkäin (sitteri, kantoliina, kantoreppu, turvakaukalo…). Käytä turvakaukaloa vain autossa ja turvalliseen siirtymiseen pisteestä A pisteeseen B – se on turvallisuusväline. Laita vauva sitteriin vain välttämättömäksi ajaksi; mieluummin valitse Moses-kori.

Apuvälineitä, jotka eivät tee kehitykselle ja jaloille ”hyvää”, suosittelemme mieluiten olemaan käyttämättä lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi istuimet, kävelytuolit, kantaminen kantoliinassa/kantorepussa kasvot eteenpäin, ryömintätuet jne.

Älä rajoita jalkojen liikettä

1. Valitse sopivan kokoiset sukat – sellaiset, etteivät ne rajoita jalkaterän liikettä, vedä varpaita yhteen eivätkä purista nilkan alueelta. Vältä sukkapidikkeitä, jotka kyllä pitävät sukan paikallaan, mutta rajoittavat jalkojen liikettä.

2. Pue kengät vasta silloin, kun lapsi kävelee itsenäisesti. Sitä ennen rattaisiin tai kantoreppuun ei tarvita kenkiä – jalkalämmittimet riittävät. Kun lapsi kävelee ja valitset kenkiä, myös silloin on tärkeää pyrkiä säilyttämään liikkeen mahdollisimman luonnollinen laatu. Valitse kengät, jotka kunnioittavat jalkaterän anatomista muotoa, ovat joustavat ja kevyet. Suosittelen vanhemmille ensin tossuja ja sen jälkeen barefoot-kenkiä.

3. Leiki lapsen kanssa – myös hänen jaloillaan. Leikki on tärkeää lapsen kokonaisvaltaiselle psykomotoriselle kehitykselle (ja oikeastaan leikki on tärkeää kaikenikäisille). Tarkoitan, että kun katsot lasta, juttelet hänelle, leikit hänen käsillään ja silität vatsaa, muista myös ottaa kiinni jaloista, hieroa niitä, hieroa varpaita yksi kerrallaan, laittaa vauvan jalat omille kasvoillesi ja silittää niitä. Kutittelun kanssa kannattaa olla varovainen – se ei välttämättä tunnu vauvalle miellyttävältä.

Paras startti terveille jaloille

Lapsen jalkaterän terve kehitys ei ole vain oikeiden kenkien valintaa. Se on prosessi, joka alkaa jo sikiöaikana ja jatkuu jokaisen liikemallin kautta, jonka lapsesi oppii ensimmäisen puolentoista elinvuoden aikana. Muista, että jalka ei ole irrallinen osa kehoa – se on osa koko liikejärjestelmää. Kun annat vauvallesi riittävästi aikaa ja tilaa luonnolliseen liikkumiseen, kunnioitat hänen tahtiinsa ja vältät turhia apuvälineitä, annat hänelle parhaan mahdollisen alun terveisiin jalkoihin koko elämän ajaksi.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Bc. Michaela Kačírkován kanssa – lasten fysioterapeutti syntymästä alkaen. Työssään hän hyödyntää Vojta-menetelmän ja Bobath-konseptin osaamista. Hän on kirjan Pohybový vývoj dítěte s láskou a respektem (fyzioterapeutky dětem) toinen kirjoittaja, käytännön kurssin Pro zdravý vývoj miminka tekijä sekä projektin Dětská fyzio máma perustaja.

* nämä tiedot koskevat terveitä lapsia; jos lapsella on neurologinen tai ortopedinen ongelma, keskustele asiasta yksilöllisesti hoitavan lääkärin tai lasten fysioterapeutin kanssa

Minne askeleesi vievät seuraavaksi:

• Ensimmäisistä askelista terveisiin ja vahvoihin jalkapohjiin: Opas ensikenkien valintaan
• PODCAST: Bc. Michaela Voltrová: Lasten ja heidän jalkojensa terve kehitys
• Miten valita lasten barefoot-kengät
• Kattava ohje lasten jalkojen mittaamiseen: Vinkit ja virheet, joita kannattaa välttää