Lapsen koulurepun valinta ei ole vain ulkonäkökysymys. Fysioterapeutti Lucie Ternován kanssa katsoimme, miten reppu vaikuttaa ryhtiin, mihin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota ja miten lasta voi auttaa aloittamaan koulun ilman turhaa kuormitusta.
Uudet vihkot, teroitetut värikynät, silitetty paita ensimmäiselle päivälle – koulun aloitukseen liittyy paljon yksityiskohtia. Yksi niistä kuitenkin usein aliarvioidaan, vaikka lapsi kantaa sitä selässään joka päivä: koulureppu. Miksi sen valinnalla on niin paljon väliä ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota, selvitimme yhdessä fysioterapeutti Lucie Ternován kanssa.
Siirtymä päiväkodista kouluun on lapsen keholle paljon suurempi muutos kuin vanhemmat usein tulevat ajatelleeksi. Päiväkodissa lapset liikkuivat koko päivän, ja reppua kannettiin vain harvoin.
Ensimmäisen luokan alkaessa tilanne kääntyy yhdessä yössä – lapsi istuu pulpetissa vähintään neljä tuntia päivässä ja lisäksi hänen täytyy kantaa joka päivä reppua täynnä oppikirjoja ja vihkoja. Keho, joka oli tottunut liikkeeseen, joutuu yhtäkkiä sopeutumaan staattiseen kuormitukseen, johon se ei ole valmis.
Väärin valittu tai väärin säädetty reppu voi helposti johtaa päänsärkyyn ja selkäkipuihin, huonoon ryhtiin sekä turhaan väsymykseen. On toki kouluja, jotka huomioivat tämän ja eivät anna pienimmille luokille juuri mitään kotiin kannettavaa – toistaiseksi se on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö.
Lucie Ternován mukaan kaiken lähtökohtana on yksi perussääntö: edes maailman paras reppu ei pysty kompensoimaan lapsen kehoon nähden liian suurta painoa.
Yleisohjeena pidetään, että repun paino sisältöineen ei saisi ylittää 10–15 % lapsen painosta – ja tässäkin lapsen kehonrakenne vaikuttaa. Esimerkiksi: jos ekaluokkalainen painaa noin 20 kg, repun pitäisi sisältöineen painaa enintään 2–3 kg.
Jos reppu ei sovi lapselle – joko painonsa tai rakenteensa puolesta – lapsen painopiste siirtyy. Keho yrittää kompensoida parhaansa mukaan: lapsi nostaa hartioita, jolloin niskan lihakset kuormittuvat, tai kumartuu eteenpäin, jotta selässä oleva paino pysyy hallinnassa.
Hypermobiileilla lapsilla tämä voi näkyä myös koko ryhdissä – nilkat voivat kääntyä sisäänpäin tai varpaat suuntautua sisään. Huono reppu ei siis vaikuta vain selkään, vaan koko kehon linjaukseen.
Fysioterapian näkökulmasta selvästi parempi valinta on reppu. Materiaalin joustavuuden ansiosta se mukautuu paremmin lapsen selän muotoon, ja olkahihnat asettuvat paremmin hartioille ja lantion seudulle.
Reppu on lisäksi useimmiten kevyempi kuin koululaukku, mikä korostuu erityisesti pienikokoisilla lapsilla. Koululaukut sopivat paremmin rakenteeltaan vahvemmille lapsille, joiden keho jaksaa kantaa jäykempää ja vähemmän mukautuvaa rakennetta.
Yhtä ”parasta reppua” ei ole olemassa. Tietyn mallin sopivuus riippuu lapsen kehonrakenteesta – erityisesti hartioiden leveydestä, vartalon pituudesta ja lihaksistosta.
Siksi reppu kannattaa aina sovittaa lapselle, eikä arvioida vain pakkauksen koon tai iän perusteella. Katsotaan, mihin koulureppua valitessa kannattaa kiinnittää huomiota:
Repun koko aliarvioidaan usein, vaikka se on yksi perusasioista, joka ratkaisee, miten mukava reppua on kantaa. Repun tulisi:
Liian isoa reppua on vaikeampi kantaa, koska lapsen on hankala pitää sitä vakaana.
Mitä kevyempi tyhjä reppu, sen parempi. Ennen kuin reppu edes täytetään oppikirjoilla, sillä on jo oma painonsa – ja se lasketaan mukaan samaan 10–15 % kokonaisrajaan aivan kuten sisältökin. Siksi kannattaa valita kevyempiä materiaaleja.
Repussa tulisi olla aina vähintään rintahihna – se auttaa pitämään olkahihnat paikoillaan ja lisää vakautta kävellessä.
Ekaluokkalaisilla, jotka ovat vielä pieniä ja totuttelevat oppikirjojen kantamiseen, tai jos sisältö on raskas, repussa olisi hyvä olla aina myös lantiovyö. Se auttaa jakamaan painon koko keskivartalolle ja siirtämään osan kuormasta lantion kannettavaksi sen sijaan, että kaikki paino olisi hartioilla. Vanhemmilla lapsilla se ei ole enää välttämätön.
Etsi leveät ja pehmeät olkahihnat hyvillä pehmusteilla, jotka suojaavat hartioita ja solisluita hiertymiltä – erityisesti hoikemmilla ja ”luisevammilla” lapsilla, joilla kapeat hihnat painuvat helposti ihoon. Tärkeää on myös riittävän pitkä säätövara.
Repussa tulisi olla hyvin jaoteltu sisätila. Jos repussa on yksi iso, järjestämätön tila, jossa sisältö pääsee liikkumaan kävellessä, se heikentää lapsen vakautta ja tasapainoa. Lapsi joutuu silloin jatkuvasti – usein huomaamattaan – kompensoimaan liikkuvaa kuormaa, mikä tekee kävelystä turhaan raskaampaa.
Valinnassa kannattaa huomioida myös kestävä materiaali, joka kestää päivittäistä käyttöä, maahan putoamisia ja mahdollisen sateen. Samoin hyvät heijastimet ja helppo avattavuus ovat plussaa.
Sen sijaan ei ole niin olennaista, onko repussa eniten taskuja, kuinka kallis merkki on tai onko siinä ”ortopedinen”-tarra. Paljon tärkeämpää on, että reppu oikeasti istuu lapselle.
Pidimme nämä kriteerit mielessä myös valitessamme malleja, joita löydät meiltä – valikoimassamme on Baagl-merkin reppuja, jotka täyttävät ne hyvin. Tässä muutama vinkki, joista on helppo aloittaa.
Pienikokoisille ekaluokkalaisille sopii erinomaisesti BAAGL AIRY -reppu – se painaa vain 750 g ja kuuluu markkinoiden kevyimpiin. Siinä on ergonominen, hyvin tuulettuva selkäosa, säädettävät rinta- ja lantioremmit sekä magneettikiinnitys, jonka lapsi osaa helposti avata ja sulkea itse.
Vankemmalle tai pidemmälle lapselle sopii vahvistetulla rungolla varustettu BAAGL ZIPPPY -koululaukku. Selkäjärjestelmää voi säätää lapsen pituuden mukaan, ja jäykän pohjan ansiosta laukku kestää suurempaa kuormaa (paino 1 100 g, tilavuus 18 l, kantavuus 6 kg).
Vanhemmille lapsille, suunnilleen kolmannesta luokasta alkaen, kun oppikirjoja ja vihkoja täytyy kantaa enemmän, suosittelemme BAAGL SKATE -reppusarjaa. Siinä on kolme erillistä lokeroa, mukaan lukien tasku kannettavalle tietokoneelle tai tabletille, ja 25 l tilavuuden sekä 7 kg kantavuuden ansiosta se tarjoaa hyvin tilaa kasvavalle koulukuormalle – ja painaa silti vain 850 g.
Paraskin reppu auttaa lasta vain, jos se on säädetty oikein ja sitä kannetaan oikein. Katsotaan, miten:
Kiristä ne niin, että reppu asettuu mahdollisimman lähelle selkää eikä roiku kaukana lapsen takana tai nojaa pakaroihin. Yksi yleisimmistä virheistä on kantaa reppua yhdellä olalla – silloin kuorma jakautuu epätasaisesti ja selkäranka kuormittuu toispuoleisesti.
Repun yläosan tulisi olla suunnilleen hartioiden korkeudella – sen ei pitäisi nousta selvästi pään yläpuolelle, mutta ei myöskään jäädä liian alas. Alareunan tulisi päättyä suunnilleen alaselän/lantion seudulle, ei ulottua pakaroihin asti.
Kiinnitä rintahihna aina – se pitää olkahihnat paikoillaan ja lisää vakautta kävellessä ja juostessa; sen tulisi asettua suunnilleen rintakehän keskiosaan eikä se saa kiristää lasta.
Lantiovyötä, jos repussa sellainen on, kannattaa käyttää erityisesti silloin, kun reppu on raskaammin pakattu tai kun lapsella on pidempi matka kouluun. Lantiovyö siirtää osan painosta hartioilta lantion kannettavaksi. Sen tulisi olla lantion yläosassa, suoliluun harjanteiden kohdalla – ei vyötärön tai vatsan ympärillä.
Myös repun pakkaamisessa on oma sääntönsä: isot ja painavat oppikirjat kuuluvat mahdollisimman lähelle selkää, kevyemmät tavarat kuten penaali tai välipala voivat olla kauempana, esimerkiksi etutaskuissa.
Käytännössä käy kuitenkin usein juuri päinvastoin – pienet tavarat päätyvät lähimmäksi selkää ja paksut kirjat eteen. Silloin painopiste siirtyy kauemmas kehosta ja lapsi yrittää tasapainottaa huonosti pakattua reppua joko kumartumalla eteenpäin tai – jos voimat eivät riitä – päinvastoin nojaamalla taaksepäin.
Hihnojen ja vöiden säädöt kannattaa tarkistaa aika ajoin – lapset kasvavat nopeasti, ja se mikä sopi lukuvuoden alussa, ei välttämättä enää muutaman kuukauden päästä ole kohdallaan.
Oikein valittu ja pakattu reppu on kuitenkin vasta puolet onnistumisesta. Yhtä tärkeää on se, mitä lapsi tekee kehollaan loppupäivän.
Koulun alkaessa lasten päivittäinen luonnollinen liikkuminen vähenee yhtäkkiä selvästi verrattuna päiväkotiaikaan – ja Lucie Ternován mukaan tämä vajaus kannattaa paikata tietoisesti.
Apua voi olla esimerkiksi iltapäivästä leikkipuistossa tai säännöllisestä liikuntaharrastuksesta, joka palauttaa lapselle ainakin osan siitä liikkeestä, joka koulupäivän aikana jää pois.
Jos mahdollista, ensimmäisellä ja toisella luokalla on hyvä, että vanhempi kantaa repun kouluun ja koulusta ja keventää näin edes osittain koulun asettamaa kuormaa.
Ja jos koko suosituksesta pitäisi ottaa mukaan vain yksi asia, se on tämä: kulkekaa kouluun ja koulusta jalan tai joukkoliikenteellä, ei autolla. Juuri tämä pieni mutta päivittäinen tapa kompensoi puuttuvaa liikettä kaikkein luotettavimmin.
Mistä tietää, että kaikki ei ole kunnossa? Näihin merkkeihin kannattaa kiinnittää huomiota:
Jos reppu tuntuu sinusta raskaalta tai lapsi valittaa siitä, helpoin tapa on ottaa vaaka ja tarkistaa, mahtuuko se vielä mainittuun 10–15 % rajaan lapsen painosta.
Lucie Ternová lisää, että hänen kokemuksensa mukaan ryhti muuttuu päiväkodista kouluun siirryttäessä ennen kaikkea liikkumisen vähentymisen vuoksi. Jos lapsi kuitenkin liikkuu riittävästi ja kantaa samalla kohtuullisen painoista reppua, mutta silti valittaa tuki- ja liikuntaelimistön kipuja, on hyvä hakeutua lasten fysioterapeutin vastaanotolle.
Oikein valittu ja säädetty reppu säästää lapselta joka päivä turhaa kuormitusta ja yhdessä riittävän liikkumisen kanssa auttaa aloittamaan koulun kevyemmin.
Artikkeli on tehty yhteistyössä fysioterapeutti Lucie Ternován kanssa. Lucie on lasten fysioterapeutti, joka keskittyy erityisesti lasten osteopatiaan. Hän on myös prof. Pavel Kolářin menetelmän sertifioitu valmentaja — dynaaminen neuromuskulaarinen stabilisaatio. Lisää tietoa ja vinkkejä löydät hänen Instagramistaan @mamasport.cz.
Zákaznický servis
Olet sivustolla www.premiumbarefoot.fi
Syötä sähköpostisi, pyöräytä pyörää ja lähetämme voiton myös sähköpostiisi.
Lähetimme koodin myös sähköpostiisi. Voimassa .
Ei hätää, sinulla on vielä yksi yritys.
Ei hätää, yritä ensi kerralla uudelleen. Sillä välin lähetämme uutisia ja tarjouksia sähköpostiisi.
€ - FI
Čeština
Magyar
Slovenščina
Română
български
English (US)
English
Slovenčina
Polski
Dansk
Nederlands
Svenska
Español
Français
Português
Deutsch (DE)
Deutsch (AT)
Deutsch (CH)
