Blogi
Lapset paljain jaloin
Miten tukea lapsen jalkaterän tervettä kehitystä

Miten tukea lapsen jalkaterän tervettä kehitystä

Lucie Dlauhá 19. 1. 2025 4 min lukuaika

Useimmat vauvat syntyvät terveillä jaloilla. Miten suhtautua pukeutumiseen, jalkineisiin ja vauvan hoitoon niin, että siitä on hänelle hyötyä?

Jalkaterän ja koko alaraajan rooli on tärkeä jo kauan ennen kuin vauva ottaa ensimmäiset askeleensa. Lasten jalkoihin kannattaa kiinnittää huomiota jo syntymästä lähtien.

Ei ole hyvä puuttua turhaan psykomotoriseen kehitykseen niin, että vauvaa ”autetaan” hyppäämään kehitysvaiheiden yli – eli ei ennenaikaista istuttamista tai seisottamista, ei kävelytelineitä eikä vastaavia apuvälineitä, joissa lapsi näyttää seisovan, mutta todellisuudessa roikkuu usein epäedullisesti haaroista ja kuormittaa kehittyvää selkärankaa ja niveliä.

Myöskään vauvaa ei ole oikein vetää jaloista, siirtää alustaa pitkin tai nostella leikillään jaloista. Lonkkaneliö on vielä kypsymätön, suurelta osin rustoinen, ja se voi vaurioitua tai nivelen pää voi luiskahtaa pois lonkkamaljasta.

Anna jaloille vapautta

Tiukat sukat ja sukkahousut, potkupuvut joissa on liian vähän tilaa jalkaterälle – kaikki tämä saa varpaat jäämään koukkuun. Valitse mieluummin hieman isommat ja väljemmät sukat; jokaiselle vauvalle sopii eri merkki.

Niiden ei pitäisi myöskään puristaa pohkeesta. Jos näin käy, huomaat sen siitä, että ihoon jää painaumat sukkien riisumisen jälkeen. Älä hanki myöskään erityisiä ”sukkien pidikkeitä”, jotka estävät sukkia valumasta – ne rajoittavat samalla nilkan liikkuvuutta.

”Liikkuvuuden rajoittuminen vähentää lihasaktiivisuutta. Lihakset eivät silloin vahvistu niin, että ne auttaisivat nivelsiteitä pitämään nivelet ja jalan oikeassa asennossa – ja näin jalasta tulee tulevaisuudessa alttiimpi vammoille.” Bc. Hana Tonarová, lastenfysioterapeutti.

Merkkilenkkarit tai ”hienot” ballerinat kävelemättömälle lapselle ovat myös turhia. Jos puet ne perhekuvaukseen tai häihin, mitään ei todennäköisesti tapahdu – mutta jos lapsi viettää niissä pitkiä tunteja rattaissa, se ei tee hyvää jalkaterille.

Tällaiset kengät eivät useinkaan tarjoa riittävää lämpömukavuutta, ja kävelemättömille lapsille kylmällä säällä ihanteellisia ovat tossumaiset suojat (softshellistä tai villasta).

Sopivia eivät ole myöskään tiukat leggingsit tai vauvojen farkut. Vauvan täytyy pystyä liikuttamaan alaraajojaan vapaasti, myös lonkkanivelen osalta. Isovarpaan imeskely ei ole vain suloista, vaan se on myös tärkeä kehityksen virstanpylväs. Ja farkuissa se ei oikein onnistu.

Jos ympäristön lämpötila sallii, anna lapsen olla mahdollisimman usein paljain jaloin. Huomaat, miten hän ”herää eloon” sukkien riisumisen jälkeen. Selällään olevat vauvat alkavat kiinnostua enemmän omista jaloistaan, ja vanhemmilla lapsilla saatat huomata, että he ovat yhtäkkiä ketterämpiä. Jos pelkäät vauvan palelevan, pue hänelle enemmän vaatetta vartaloon ja tarkista jalkojen lämpö säännöllisesti.

”Kangaspipat ovat usein huomattavasti leveämpiä kuin kertakäyttövaipat, joten vanhemmilla, jo kävelevillä lapsilla ne voivat lisätä lonkkanivelten ulkokiertoa ja loitonnusta ja saada jalat näyttämään O-jaloilta. Tällaisessa tilanteessa on todella hyvä, että lapsi juoksee mahdollisimman paljon ilman vaippaa.” Bc. Edita Prošková, jalkaterapeutti.

Monipuolinen liike on tärkeää

Jo vastasyntyneestä lähtien on hyvä käännellä vauvaa myös vatsalleen – aina vain hereillä ollessa.

Turvallisin nukkuma-asento on selällään. Ei ole suositeltavaa käyttää kapalointia, joka estää alaraajojen vapaan liikkeen tai pitää ne suorina. Hyvä ja turvallinen apu nukkumiseen voi olla sopivan kokoinen unipussi.

Päivällä valvonnan alla voit asettaa vauvan myös kylkiasentoon. Tämä asento ei kuitenkaan ole pitkäaikaisesti suositeltava turvallisuuden kannalta (nukkuessa lapsi voi kääntyä vatsalleen, mikä lisää kätkytkuoleman riskiä), eikä myöskään lonkkaniveleen kohdistuvan paineen vuoksi.

Vaihtele siis asentoja päivän aikana toistuvasti.

Isommille lapsille voit rakentaa kotiin erilaisia temppuratoja; apuna voi käyttää tavallisia kodin esineitä (leluja, vaahtomuovisia palapelejä, tyynyjä, erilaisia joogamattoja).

Hyviä lisävarusteita ovat myös sensomotoriset matot ja alustat. Niitä voi hyödyntää jo ryömivien lasten kanssa, sillä vaihteleva alusta tuo uusia haasteita, jotka lapsen täytyy ylittää.

”On erittäin tärkeää tukea tervettä ja oikeanlaista psykomotorista kehitystä. Siihen voi hyödyntää erilaisia ohjattuja lasten harjoituksia, valita stimuloivia leluja (esimerkiksi kontrastikuvakirjoja tms.) ja isommille lapsille apuvälineitä, kuten tasapainoalustoja, puolapuita ja muita sensomotorisia välineitä, jotka kehittävät paitsi syvätuntoa (proprioseptiikkaa) myös monipuolisuutta. Erinomaisia ovat myös leikkipuistot, joissa on kiipeilyseinämä- ja kiipeilyelementtejä (tai vaikkapa seikkailupuistot).” Bc. Edita Prošková, jalkaterapeutti.

Ryömiviä lapsia karheampi pinta voi puolestaan motivoida nousemaan konttausasentoon. Taaperoille ”apinarata” voi olla mukavaa vaihtelua sateiseen iltapäivään – ja samalla he harjoittelevat huomaamatta taitojaan sekä parantavat koordinaatiota ja tasapainoa.

Tuntuuko tämä tieteeltä?

Ei hätää – riittää, että annat vauvalle vapautta, monipuolista liikkumista ja pystyt vastustamaan kaikenlaisten ”parannusvimpainten” mainoksia. Tämä pätee muuhunkin kuin lapsen jalkoihin. Terve vauva on niin ”valmis paketti”, ettei hän tarvitse erityisiä apuvälineitä – ne helpottavat usein enemmän meidän vanhempien arkea, eivätkä aina ole lapselle hyödyksi.

Vauva tarvitsee ennen kaikkea meidän rakastavan sylimme ja luottamusta.

Ensiaskeleet, ensimmäiset kengät?

Heti kun lapsi nousee ensimmäistä kertaa seisomaan, monella syttyy päässä hälytys: ”kengät!”. Ja jos ei sinulla, niin varmasti jollakulla lähipiirissä.

Yritä sivuuttaa nämä neuvot ja malta mielesi. Lapsen jalka tarvitsee ennen kaikkea vapautta, ei sitomista jäykkään kenkään. Aloitteleva kävelijä vaihtelee usein epävarmaa kävelyä ja konttaamista, ja nousee seisomaan usein ”polvi edessä” -asennon kautta – jäykkä kenkä on silloin vain tiellä.

”Ensimmäisiä kenkiä valitessa kannattaa seurata, miten lapsi kävelee niissä. Kävelyn kengillä ja ilman kenkiä ei pitäisi erota toisistaan. Jos lapsi alkaa käyttää erilaista kävelytyyliä, kenkä ei ole sopiva.” Bc. Edita Prošková, jalkaterapeutti.

Hanki ensimmäiset kengät vasta siinä vaiheessa, kun lapsi kävelee vakaasti ja varmasti ja jalkaterää täytyy suojata kosteudelta, lialta ja kylmältä. Silloinkin valitse pehmeät ja joustavat jalkineet – ensimmäisiksi mieluiten sopivan kokoiset nahka- tai kangastossut.