Tutustu hallux valguksen (vaivaisenluu, isovarpaan virheasento) syihin, oireisiin ja hoitovaihtoehtoihin. Opi tehokkaita keinoja lievittää kipua ja parantaa jalkojen hyvinvointia.
”Minulla on halluxit.” Niin on meillä kaikilla. Mutta missä kunnossa? Lähes jokainen aikuinen tuntee diagnoosin hallux valgus. Diagnoosin, josta puhutaan niin maallikoiden kesken, lehdissä kuin ammattilaistenkin parissa. Isovarpaat ovat jalkaterän tärkeimmät varpaat. Ne eivät ainoastaan stabiloi jalkaa ja tue koko kehon tasapainoa, vaan ennen kaikkea ne ovat keskeisiä ponnistuksessa. Tässä artikkelissa saat kaiken oleellisen tiedon tästä vaivasta.

Artikkelin sisältö:
Hallux valgus -diagnoosi on yksi yleisimmistä ortopedisista virheasennoista, jota kohdataan paitsi ortopedien vastaanotoilla myös fysioterapeuttien, jalkaterapeuttien… ja siihen törmää myös naBOSo-myymälöiden henkilökunta.
Vaivaisenluu ei koske vain itse isovarvasta, kuten joku saattaa virheellisesti ajatella. Kyseessä on monimutkainen, etenevä päkiän alueen staattinen virheasento, jossa ensimmäinen jalkapöydänluu kiertyy sisäänpäin, siirtyy ulospäin suhteessa muihin luihin, isovarpaan tyviluunpuoleinen (lähempänä kehoa / lähempänä nilkkaa) nivelosa kääntyy sisäänpäin ja koko varvas voi myös kiertyä ulkoreunalle.
Muutoksia tapahtuu myös lihastasolla. Isovarpaan fleksorit (koukistajat) ja ekstensori(t) (ojentajat) siirtyvät lateraalisesti (lähemmäs muita varpaita) ja ajan myötä ne lyhenevät.

Ensimmäisen metatarsaalin (ensimmäinen jalkapöydänluu) pään alueelle muodostuu ns. bunion eli luinen eksostoosi (luukasvama). Tällä alueella esiintyy myös tulehdusprosesseja, jotka ovat usein kivuliaita; nivelen kohdalla iho punoittaa ja on usein myös lämmin.
Usein alueella näkyy myös nivelrikkomuutoksia ja joissakin tapauksissa osteofyyttejä (luupiikkejä suoraan nivelessä). Molemmat voivat jatkossa aiheuttaa lisäongelmia, kuten hallux limitus tai rigidus (isovarpaan liikerajoitus, isovarpaan täydellinen jäykistyminen).
Isovarpaan tyvinivel on kohta, jossa kaksi jalkaholvia kohtaavat – pitkittäinen ja poikittainen holvi. Ilman sen hyvää tukea alustaa vasten meiltä puuttuvat myös jalkaholvien laadukkaat ”pilarit”. Hallux valgus esiintyy harvoin yksinään. Useimmissa tapauksissa löytyy myös muita liitännäisongelmia, kuten poikittaisen holvin laskeuma, muiden varpaiden virheasennot tai kantapään alueen patologinen asento.
Päkiän kokonaisasento kertoo myös paineen jakautumisesta. Valtaosassa hallux valgus -tapauksista isovarpaan tyvinivel kuormittuu liian vähän, joskus se menettää tuen kokonaan. Paine siirtyy tällöin muiden jalkapöydänluiden päiden alle, missä ihoon muodostuu hyvin usein kovettumaa tai jopa keratoosia; myös känsiä voi ilmaantua ja alue on usein kivulias.

Kirjallisuuden mukaan isovarpaan fysiologinen asento sijoittuu noin yhdeksän asteen valgus- ja varuspoikkeaman välille (kääntyminen sisäänpäin ja ulospäin). Nivelpinnat eivät ole täysin tasaiset, vaan hieman pyöristyneet, joten liike valgukseen ja varukseen on melko helppoa – jopa fysiologista. On liikkeitä, joissa nämä poikkeamat ovat täysin luonnollisia, ja ilman niitä emme pystyisi toimimaan.
Rakenteiden keskinäisen asennon lisäksi kiinnostavat lihastoiminta ja liikelaajuudet. Lihasten tulisi olla riittävän vahvat ja liikelaajuuksien sopivat. Emme halua nähdä sen enempää yliliikkuvuutta kuin liikerajoitustakaan. Kävelyssä fysiologinen on vähintään 30 asteen isovarpaan dorsifleksio (isovarpaan nosto). Jos tämä puuttuu, jalka etsii korvaavia liikemalleja, jotka voivat osaltaan edistää virheasentojen syntyä.

Isovarpaan patologinen asento ja heikentynyt toiminta vaikuttavat koko kehoon – ja toisaalta kehon segmenttien asento vaikuttaa jalkaterän ja isovarpaan asentoon.
”Niitä oli isoäidilläni, äidilläni ja siskollani on myös. Minulla ei vielä ole, mutta pelkään periväni ne.” Kyllä – tämän lauseen kuulen vastaanotolla usein eri muodoissa. Genetiikalla on erittäin merkittävä rooli, eikä vain tässä diagnoosissa.
Et peri suoraan hallux valgusta, vaan periytyy alttius virheasennolle. Geneettisesti määräytyvät luiden muoto ja koko, siis myös nivelpinnat. Myös sidekudoksen ja pehmytkudosten laatu voi olla erilainen.

Näihin tekijöihin, joihin pystymme vaikuttamaan vain vähän, kuuluu myös ns. Mortonin jalka, jossa ensimmäinen jalkapöydänluu on lyhyempi kuin toinen. Tällöin myös jalkaterän biomekaniikka muuttuu: isovarpaan tyvinivelen tuki on heikompi ja ponnistus tapahtuu usein isovarpaan sijaan toisen varpaan kautta.
Kompensaationa voi näkyä päkiän kääntyminen ulospäin sekä hankaumia tai keratoosia isovarpaan nivelen ulkosivulla.
Lisäksi on suoria vaikutuksia – huonosti valitut kengät, mutta myös sukat. Nämä kaksi eivät yleensä ole virheasennon ensisijainen syy, mutta niitä ei pidä sivuuttaa.

Lopuksi ei pidä unohtaa epäsuoria vaikutuksia, kuten pitkittäisholvin madaltumista, päkiän asentoa sekä aineenvaihdunta- ja reumasairauksia. Myös traumaattiset muutokset kuuluvat tähän.
Konservatiivinen hoito ei aina ole kokonaisvaltaista. Usein terapeutti jää hoitamaan vain jalkaa (nilkasta alaspäin), ja vaikeammissa tapauksissa käsitellään vain isovarpaan aluetta. Hoito määräytyy kokonaiskuvan ja virheasennon asteen sekä asiakkaan oireiden luonteen mukaan. Kuten jo kävi ilmi, kyseessä on laaja ongelma, johon ei ole pikaratkaisua.

Harjoittelun tulisi kohdistua koko alaraajaan. Päkiän alueelle, mutta myös muuhun jalkaan, käytetään pehmytkudos- ja mobilisaatiotekniikoita.

Voidaan käyttää pehmeästä silikonista valmistettuja passiivisia korjaajia. Jotkut jalkaterapeutit tekevät korjaajia myös yksilöllisesti mittojen mukaan. Näitä korjaajia voi käyttää myös kävellessä.
On olemassa myös yölastoja, jotka voivat kuitenkin olla kivuliaita ja epämukavia ja ne on tarkoitettu vain lepoasentoon. Samalla periaatteella toimivat myös varpaiden asento- ja oikaisusukat, joita käytetään rentoutumiseen ja jotka voivat auttaa vapauttamaan päkiää ja koko jalkaa.
Kinesioteipit auttavat pitämään isovarpaan keskitetymmässä asennossa myös kävellessä. Markkinoille on tullut myös erikoismateriaalista valmistettuja sukkia, joilla on teippien kaltainen vaikutus. Niitä on saatavilla valikoiduilta jalkaterapeuteilta.

Myös ortopediset pohjalliset voivat auttaa, erityisesti kun ne muokataan yksilöllisesti juuri tietylle jalalle. Pohjallisista voit kuunnella PODCASTIN: Bc. Edita Prošková: Pohjalliset ja muut kompensoivat apuvälineet.
Yksilöllisesti valmistetulla pohjallisella tarkoitetaan kenkään tulevaa pohjallista, joka valitaan jalkasi mittasuhteiden mukaan ja muokataan sen jälkeen vielä jalkasi alla. Korjauksilla on omat periaatteensa, ja vain hyvin harvoin käy niin, että molemmat pohjalliset muokattaisiin täysin samalla tavalla.

Myös leikkauksella on paikkansa, mutta ennen jokaista toimenpidettä on hyvä käydä läpi hyvin ja tavoitteellisesti ohjattu kuntoutus. Kuvattuja leikkaustekniikoita on yli 100. Neljä yleisintä menetelmää ovat: pehmytkudostoimenpiteet, osteotomiat, nivelen resektioplastiat ja artrodeesit.
Leikkausten tavoitteena on saada isovarvas mahdollisimman hyvään asentoon sekä tuen että dynamiikan kannalta. Yksi tavoitteista on myös kivun vähentäminen ja se, että jalka ”mahtuu” kenkiin. Leikkauksen jälkeen tulisi joka tapauksessa toteutua toipuminen fysioterapeutin ohjauksessa.
Valitettavasti monissa tapauksissa ongelma kuitenkin uusiutuu, koska leikkaus ei ratkaise vaivan syytä – eikä kuntoutusta usein edes suositella.

Ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Kuten kaikessa. Mitä voit tehdä jalkojesi hyväksi? Ensimmäiseksi kannattaa varata ennaltaehkäisevä tarkastus jalkaterapeutille. Hän tutkii jalkasi ja kiinnittää huomiota puutteisiin, joiden parissa voitte sitten työskennellä.
Erinomainen apu ovat jo aiemmin mainitut varpaiden asento- ja oikaisusukat. Niissä on varvasvälirullat. Kun sukat laitetaan jalkaan, pehmytkudokset vapautuvat varvasväleissä, jalkapöydän päällä sekä muualla jalassa.
Ne voivat auttaa monenlaisissa jalkakivuissa – kantapään ja holvin kivuista aina itse varpaisiin asti. Mutta huomio: ne on tarkoitettu rentoutumiseen, ei kävelyyn.
Sopivat kengät ovat olennainen osa ennaltaehkäisyä monissa virheasennoissa. Kengän tulisi seurata jalkasi muotoa. Sen tulee olla riittävän pitkä ja leveä. Sen pitäisi istua täydellisesti jalkapöydän päältä ja kantapäästä. Jollekin sopii paksumpi pohja, toiselle ohuempi. Yleisesti pohjan tulisi olla riittävän joustava kaikkiin suuntiin, myös kiertoon.
Joissakin tapauksissa jäykempi pohja on parempi – tämä kannattaa arvioida asiantuntijan kanssa tapauskohtaisesti. Kengissä ei tulisi olla droppia tai korkoa. Älä unohda myöskään sukkia. Liian kapeat, kompressiosukat tai muodoltaan sopimattomat sukat eivät tee jaloillesi hyvää.
Ole aktiivinen. Kävele mahdollisimman paljon paljain jaloin vaihtelevassa maastossa. Karaise jalkapohjiasi – ei vain lämpötilojen, vaan myös ärsykkeiden suhteen. Aluksi joku voi kokea jopa ruohon epämiellyttävänä. Vähitellen jalka tottuu, ja ruohon voi vaihtaa pikkukiviin, hiekkaan, soralle. Voit tehdä toe joogaa, hieroa jalkapohjia itse… tai käydä hieronnassa.
Älä unohda myöskään säännöllistä jalkojenhoitoa. Kovettumien poisto, ihon kosteutus, kynsien hoito.

Jos et ole varma jalkojesi tilanteesta, älä epäröi kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Myös ennaltaehkäisy on tärkeää, ja usein ajoissa tehty käynti voisi ratkaista pahenevat tilanteet. Jos patologiset muutokset pääsevät etenemään liian pitkälle, rakenteelliset muutokset voivat olla jo peruuttamattomia.
Artikkeli on tehty yhteistyössä Bc. Edita Proškován kanssa. Hän työskentelee lasten ja aikuisten hankinnaisten ja synnynnäisten jalkavaivojen parissa. Harjoittelun ja jalkaterän apuvälineiden avulla hän auttaa korjaamaan jalkojen häiriintynyttä toimintaa, joka vaikuttaa koko tuki- ja liikuntaelimistön tilaan.
Edita Prošková – fysioterapeutti, jalkaterapeutti Facebookissa ja Instagramissa

Olet sivustolla www.premiumbarefoot.fi