LEGUANO AMALFI -arvostelu: ainutlaatuista eleganssia keijuille ja amatsonille

Minulla ei ollut tähän asti lainkaan omaa kokemusta barefoot-kengistä. En ole korkokenkien tai sirojen avokkaiden ystävä, ja vietän suurimman osan kesästä yleensä kevyissä mutta hieman tukevammissa kengissä. Siksi ensimmäiseksi barefoot-parikseni valitsin valkoiset leguano amalfi -tennarit: ne näyttävät todella hyvältä ja sopivat käytännössä mihin tahansa asuun – eivät vain kesäiseen. Ja kun ne kantavat lempikaupunkini Amalfin nimeä, paras paikka testata ne on tietenkin Italia.

Tärkeimmät plussat:

• kengät ovat todella mukavat
• nauhat pysyvät tiukasti sidottuina eivätkä aukea itsestään päivän aikana
• eivät aiheuttaneet edes ensimmäisellä käyttökerralla ainuttakaan rakkoa (joita minulle yleensä tulee uusista kengistä)
• kengät ovat erittäin kevyet ja jalassa niitä tuskin huomaa
• ne ovat helppo pakata ja sujahtavat vaivatta mukaan vaikka matkalaukku näyttäisi jo valmiiksi täydeltä
• eivät tunnu kuumilta edes korkeissa lämpötiloissa
• hento pitsi näyttää elegantilta, joten kengät sopivat myös juhlallisempiin tilaisuuksiin

Tärkeimmät miinukset:

• valkoinen väri likaantuu herkästi, joten kengät täytyy pestä useammin; ei haittaa, leguano-kengät on tehty säännöllistä konepesua varten

Perusominaisuudet ja arvio

LEGUANO AMALFI White -kengät valmistetaan Saksassa ja ne ovat saaneet inspiraationsa Italiasta. Yhdistelmä miellyttävän pehmeää kangasta ja ohutta, joustavaa pohjaa tarjoaa poikkeuksellisen mukavuuden.

Kenkien pukeminen ja riisuminen on aivan tavallista, kuten muissakin tennareissa. Eron huomaa kuitenkin heti ensimmäisillä askelilla. Vaikka en ollut aiemmin käyttänyt tämän tyyppisiä kenkiä, en tuntenut hetkeäkään pienintäkään epämukavuutta. Jalat tai jalkapohjat eivät kipeytyneet, ja rakoista – joita minulle yleensä tulee jokaisista uusista kengistä – ei ollut tietoakaan. Kengät istuvat täydellisesti, myötäilevät jalkaa ja alustaa, ja kävely niillä on miellyttävää ja kevyen reipasta.

Väritys seuraa tämän hetken trendejä, ja valkoinen sopii oikeasti lähes kaiken kanssa. Se on yhtä aikaa raikas ja elegantti, joten kengät käyvät yhtä hyvin farkkujen kuin hameen tai juhlavammankin mekon pariksi. Valitettavasti ohut pohja tarkoittaa myös sitä, että nämä tennarit likaantuvat helposti ja nopeasti, joten ne kaipaavat pesua useammin – mutta se ei vahingoita kenkiä millään tavalla.

Päällisen hento pitsi näyttää kyllä tyylikkäältä, mutta lika tarttuu siihen paljon helpommin. Tekstiilipinnan vuoksi kenkiä ei myöskään voi puhdistaa nopeasti – esimerkiksi pyyhkäisemällä kostealla liinalla. Ilman satunnaista pesua ei siis oikein pärjää.

Testaus käytännössä

Kaupungit

Hain tennarit liikkeestä ja jo kahden päivän päästä lähdin niiden kanssa Etelä-Italiaan, tarkemmin Apuliaan. Edessä oli viikko kuvausta ja matkustamista alueen kaupungeissa ja kylissä. Sääennuste lupasi yli 30 °C lämpötiloja, ja minua vähän jännitti, miten pärjään matkalla täysin uusissa kengissä – vieläpä umpikengissä. Lopulta kävi ilmi, että kaikki huolet olivat täysin turhia.

Korkeista lämpötiloista huolimatta en juuri tuntenut kenkiä jalassa, ja edes intensiivisen käytön jälkeen – seitsemän päivää viikossa ja keskimäärin 25 000 askelta päivässä – minulle ei tullut ainuttakaan rakkoa tai muuta hiertymää. Amalfi-kengät tekivät nimelleen kunniaa ja tuntuivat Italiassa kuin kotonaan.

Ainoa pieni haaste olivat paikoin sileät pinnat kaupunkien kiveyksissä – vanhoissa kaupungeissa ne ovat hieman erilaisia kuin mihin olemme tottuneet. Kadut on päällystetty vaaleilla kivilaatoilla, jotka joissakin vilkkaammissa kohdissa (useimmiten suojateiden reunakivien luona) muistuttavat melkein vahattua lattiaa. Niillä kengät voivat hieman lipsahtaa.

Samoin käy lasikivillä (joiden käyttö katukiveyksessä on Italiassa melko tavallista joidenkin liikkeiden edessä) tai lakatulla märällä pinnalla (esimerkiksi juuri maalatut suojatiet). Prahassa tai muissa Tšekin kaupungeissa tätä ongelmaa ei yleensä tarvitse miettiä.

Selvästi suurempi ero apulialaisten kylien ja Prahan välillä oli jo useaan kertaan mainittu puhtaus. Koska olen intohimoinen kävelijä ja yritän hoitaa suurimman osan siirtymistä kaupungissa – kotona tai ulkomailla – jalan, tämä rasitus näkyy valitettavasti kenkien ulkonäössä nopeasti.

Vaikka vanhojen italialaisten kaupunkien keskustoissa on suhteellisen siistiä, vilkkaassa suurkaupungissa tilanne on tietenkin toinen. Niinpä siinä missä Italiassa pesin kengät tuskin kertaakaan, Prahassa ne ansaitsisivat pesukoneen jo kahden päivän kokopäiväisen käytön jälkeen.

Kalliot

Apulian rannikko on kallioinen, upea ja henkeäsalpaava. En tietenkään voinut vastustaa merimaisemissa vaeltelua, ja lähdin usein pois vanhojen kaupunkien mukavilta ja turvallisilta kujilta. Edes tällaisessa maastossa kengät eivät pettäneet kertaakaan. Pohja tarttui kallioon täysin ongelmitta, ei luistanut, ja jokainen askel tuntui varmalta ja tukevilta – en kokenut pienintäkään epävarmuutta.

Ymmärrän, että kyseessä on kaupunkikenkä eikä vaelluskenkä, mutta jos matkoillasi tekee mieli poiketa välillä luonnonmaastoon, näihin kenkiin voi mitä todennäköisimmin luottaa.

Meri

Kuten nämä tennarit eivät ole vaelluskenkiä, niitä ei varmaankaan ole tarkoitettu veteen. Silti jouduin useamman kerran uimaan niiden kanssa meressä. Kun kävelet koko aamupäivän satamassa, kuvaat vanhoja ryppyisiä kalastajia ja katsot lumoutuneena heidän päivän saaliitaan – jossa on myös lukemattomia merisiilejä – merelle meneminen suoraan kallioilta alkaa tuntua aika hermoja raastavalta.

Molfettan ja Tranin kaupungit Bari:n luoteispuolella sijaitsevat meren rannalla, ja uimassa voi käydä suoraan vanhankaupungin keskustassa paikallisten kirkkojen alapuolella. Kuka voisi vastustaa? Kivisistä aallonmurtajista rakennetut laiturit muuttuvat keskipäivällä kaupunkirannaksi, jossa on lähinnä paikallisia, mutta veteen meno tällaisesta maastosta on silti vähän adrenaliinipitoisempaa. Niinpä otin riskin ja kävelin levän peittämien kivien yli mereen tennarit jalassa.

Taaskin: tuntui kuin en olisi juuri pitänyt kenkiä jalassa. Ne auttoivat minua voittamaan pelkoni merisiilien piikeistä ja liukkaista kivistä, joten pystyin vilvoittelemaan kuumina päivinä ilman ongelmia. Suolavesi ei näyttänyt vahingoittavan niitä mitenkään, ja kunnon pulahduksen jälkeen niiden sävy oli taas hieman lähempänä valkoista.

Nämä eivät varmasti korvaa varsinaisia uimakenkiä, mutta hätätilanteessa ne voivat joskus toimia niinkin. Ja koska koko kesänä en ollut vielä osunut sateeseen, testasin niiden vedenkestoa ainakin tällä tavalla.

Kulttuurin pariin

Vaikka minulle tärkeintä on aina käytännöllisyys ja ennen kaikkea mukavuus, välillä on kiva myös näyttää hyvältä. Tässä suhteessa nämä kengät hoitavat tehtävänsä täydellisesti. Käytän niitä kaupungilla ja toimistolla, vedän niillä valokuvausopetusta luokassa ja maastossa, ja laitan ne jalkaan myös matkalla teatteriin tai näyttelyn avajaisiin. Kaikissa tilanteissa sekä minä että kengät keräämme paljon ihailua.

Tämä on aidosti malli, jonka voit yhdistää mihin tahansa asuun. Jos asut pienessä asunnossa ja kenkätilaa on vielä vähemmän, tällainen käytännöllisyys on enemmän kuin tervetullutta.

Loppuarvio

En kuulu niihin, joilla on jokaiselle asulle eri kengät. Kun ihastun johonkin malliin, pystyn kävelemään sillä koko kauden – ja usein useammankin. Tämä malli on uskomattoman mukava, hyvännäköinen, ja se vei minut mennessään heti ensimmäisellä yhteisellä ”askeleella”.

Siksi toivon, ettei tiheämpi pesu tee niille mitään suurempaa hallaa, ja että voin viipottaa niillä kaupungilla aina tämän vuoden ensimmäisiin lumihiutaleisiin asti. Ne ovat nimittäin aivan loistavat.

Johana Kupčáková on kotoisin České Budějovice:sta. Hän on valmistunut Prahassa toimivasta Škola kreativní fotografie -koulusta ja toimii siellä myös kouluttajana vuodesta 2013. Hän on harrastanut valokuvausta aktiivisemmin vuodesta 2008. Tänä aikana hän on osallistunut useisiin ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla, ja hänen kuviaan on julkaistu useissa valokuvausjulkaisuissa. Vuonna 2012 hän sai FotoVideo-lehden Vuoden valokuvaaja -palkinnon, hänen kuvansa ovat olleet esillä arvostetun Nikon-kalenterin sivuilla, ja hän on aktiivinen jäsen kansainvälisessä Women Street Photographers -valokuvausyhteisössä.

Valokuvauksen pariin hänet toi hänen toinen intohimonsa – matkustaminen. Juuri näitä kahta suurinta harrastustaan hän pyrkii yhdistämään aktiivisesti. Vaikka hänen lähipiirinsä näkee hänet ennemmin monipuolisena kuvaajana, hän keskittyy ennen kaikkea humanistiseen valokuvaukseen ja siihen liittyviin arjen tilanteisiin.

Minne askeleesi vievät seuraavaksi:

• Heitä sukat pois – myös paljain jaloin voit tuntea olosi mukavaksi kengissäsi ja pitää jalat raikkaina
• Vinkit vaellukseen sopivien barefoot-kenkien valintaan: jotta ne palvelevat hyvin ja pitkään
• Barefoot-kenkien materiaalit: klassikoista innovatiivisiin uutuuksiin
• Miten mittaat jalkasi oikein ja miksi barefoot-kengissä tarvitaan käyntivaraa