Haluatko tietää, mitä kehossa tapahtuu, kun vedät jalkaan barefoot-kengät? Fysioterapeutti Michael Tichov FyzioGO:sta tarkasteli, mitä tiede sanoo juoksemisesta barefoot-kengissä.
Harkitsetko siirtymistä barefoot-kenkiin, mutta et oikein tiedä, mitä ajatella? Et ole yksin – innostuneet juoksijat yhdellä puolella, skeptiset ortopedit toisella ja sosiaalinen media täynnä puolitotuuksia. Toiset väittävät, että ”paljain jaloin” juokseminen on paluu luonnolliseen tapaan liikkua. Toiset varoittavat, että se on nopein tie loukkaantumiseen.
Fysioterapeutti Michael Tichov FyzioGO:sta sanoo asian suoraan: viimeisen 15 vuoden aikana tiede on tehnyt tässä aiheessa valtavasti töitä ja antaa useimpiin kysymyksiin melko selkeän vastauksen. Tutkijat ovat seuranneet, miten askellus muuttuu, miten nivelet kuormittuvat, miten jalkaterän lihakset työskentelevät, millaisia loukkaantumisriskejä on ja miten juoksun tehokkuus muuttuu. Ja johtopäätös? Barefoot ei todellakaan ole taikakenkä, joka ratkaisee kaiken puolestasi — mutta samalla on vaikea sivuuttaa sitä, että tulokset ovat johdonmukaisia ja juoksijat, jotka tekevät siirtymän teknisesti oikein ja asteittain, hyötyvät siitä oikeasti. Katsotaan siis, mitä me todella tiedämme.
Barefoot-kengissä juokseminen ei ole vain kengistä kiinni. Kyse on ennen kaikkea toisenlaisesta kuormituksesta jaloille — ja sitä kautta koko keholle. Kun otat juoksijan, joka on juossut vuosia vaimennetuissa kengissä, ja laitat hänelle ohuen pohjan, tekniikka muuttuu lähes aina. Ja tiede kuvaa tarkasti, miten.
Perinteisissä juoksukengissä noin 75–90 % juoksijoista laskeutuu kantapää edellä. Se on luonnollista — vahva kantavaimennus mahdollistaa sen ja oikeastaan myös ohjaa siihen. Mutta kun vaimennus vähenee selvästi, kantaisku tuntuu heti epämukavalta ja keho ”pyytää” muutosta jo muutaman askeleen jälkeen.
Barefoot-juoksijat siirtyvät luontaisesti koko jalkaterän tai etuosan varaan laskeutuvaan askellukseen. Ja sillä on iso vaikutus siihen, mitä kehossasi tapahtuu jokaisella askeleella. Askelkontaktin muutos ei poista iskun voimia, mutta se muuttaa niiden kulkua merkittävästi:
Juuri iskun siirtymisnopeuden pieneneminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä juoksuvaivojen ennaltaehkäisyssä — erityisesti sääri- ja polvikivuissa, joihin barefoot-juoksussa kohdistuu pienempiä voimia.
Barefoot-kenkä ei ohjaa jalkaa, tue sitä eikä ”auta” muutenkaan. Se on ehkä sen suurin hyöty — jalkaterän on yksinkertaisesti tehtävä työ itse. Tämä näkyy myös lihasaktiivisuuden mittauksissa, jotka osoittavat:
Tämä on syy siihen, miksi osa fysioterapeuteista näkee barefoot-kengät harjoitteluvälineenä. Jalkaterän on pakko tehdä töitä. Ja taas palataan kuluneeseen sanontaan – ”barefoot-kengät ovat kuntosali jalkaterällesi”.
Viimeinen muutos ei ehkä näy yhtä selvästi — mutta sen vaikutus koko liikkeeseen on merkittävä. Siirtyminen barefoot-kenkiin lyhentää luontaisesti askelpituutta ja lisää askelten määrää minuutissa. Tämä tuo mukanaan:
Barefoot-kenkien aiheuttamat muutokset juoksun mekaniikassa ovat siis todellisia ja hyvin kuvattuja. Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi — kehossasi? Toisenlainen askellus ja askelrytmi vaikuttavat suoraan siihen, mitä lihaksissa, jänteissä ja luissa tapahtuu jokaisessa harjoituksessa. Ja juuri siellä ratkaistaan, auttaako barefoot-juoksu sinua vai aiheuttaako se ongelmia.
Kun alat juosta barefoot-kengissä, ei muutu vain askellus. Suurin muutos tapahtuu syvemmällä — itse jalkaterän rakenteessa, holvikaaressa ja pohje–akilles-kokonaisuudessa. Tiede tietää jo melko hyvin, mitä siellä tapahtuu.
Yksi useimmin mainituista barefoot-juoksun hyödyistä on polvien kuormituksen keventyminen. Se ei ole sattumaa — askelluksen muuttuessa suuri osa kuormituksesta ohjautuu jalkaterään ja pohkeeseen, jolloin polvi ja lonkkanivel kevenevät luonnollisesti. Siksi moni juoksija, joka on kamppaillut vuosia polvikivun kanssa, kokee barefoot-kenkiin siirtymisen jälkeen selkeää helpotusta.
Mielenkiintoista on, että vaikka nilkan läpi kulkee barefoot-juoksussa suurempia voimia kuin perinteisessä kengässä, koko alaraaja on paradoksaalisesti vakaampi. Nilkka kallistuu vähemmän sivusuunnassa, liikkuu selkeämmässä linjassa ja kuormitus siirtyy tehokkaammin pohjelihaksistolle. Lopputuloksena alaraajan kokonaisstabiliteetti paranee.
Barefoot-kenkä ei tue holvikaarta — joten kaikkien jalkaterän lihasten on tehtävä työnsä täysillä. Tutkimukset osoittavat:
Vuoden 2014 tutkimus osoitti jopa mitattavan muutoksen holvikaaren korkeudessa jo kuuden viikon barefoot-harjoittelun jälkeen — juuri siksi, että holvikaarta kannattelevat lihakset vahvistuivat.
Koko jalkaterälle tai päkiälle laskeutuva askellus siirtää selvästi enemmän kuormitusta pohjelihaksiin ja akillesjänteeseen.
Tässä on sekä hyötyjä että riskejä:
Usein ilmenee pohjelihasten kipua, mikä on normaalia, mutta liikaa ei pidä tehdä. Se on kuin tyypillinen lihaskipu salitreenin jälkeen. Keho tarvitsee yksinkertaisesti aikaa tottuakseen.
Jalkaterän holvikaari toimii luonnollisena jousena. Barefoot-kengissä sen on tehtävä enemmän töitä, koska vaimennusta ei hoida paksu, joustava pohja.
Tutkimustulokset osoittavat:
Yksi tärkeä huomio: siteet ja kudokset sopeutuvat hitaammin kuin lihakset. Vuoden 2017 tutkimus vahvistaa, että barefoot-kengillä on positiivinen vaikutus holvikaareen — mutta vain ihmisillä, jotka siirtyvät vähitellen ja rauhallisesti.
Jalkaterän etuosan pienten luiden ylikuormitus on tunnetuin riski liian nopeassa siirtymässä barefoot-kenkiin. Vuoden 2013 tutkimus kuvasi, että juoksijoilla, jotka siirtyivät liian nopeasti, näissä luissa näkyi ensimmäisiä merkkejä rasitusreaktioista — ilman varsinaista vammaa. Ongelma eivät olleet barefoot-kengät sinänsä, vaan siirtymän nopeus.
Luusto nimittäin sopeutuu hitaammin kuin lihakset, ja siksi asteittaisuus on niin tärkeää. Hyvä uutinen on, että kärsivällisyys kannattaa — luut, jotka tottuvat uuteen kuormitukseen vähitellen, lisäävät ajan myötä tiheyttään ja muuttuvat selvästi kestävämmiksi kuin ennen.
Vahvasti vaimennetut kengät tasoittavat paljon — iskuja, epävakautta, alustan epätasaisuuksia. Mutta samalla ne vievät jalkaterältä jotain tärkeää: tietoa siitä pinnasta, jolla juokset. Barefoot-kengät muuttavat tämän.
Se johtaa:
Tätä vaikutusta aliarvioidaan barefoot-keskusteluissa usein — vaikka se on yksi suurimmista hyödyistä, eikä vain juoksussa vaan myös arjen kävelyssä.
Kaikilla yllä kuvatuilla muutoksilla on yksi yhteinen tekijä: ne vaativat aikaa. Tässä muutama vinkki, miten selviät siirtymästä ilman turhia kipuja.
Aloita rauhassa. Älä aloita niin, että vedät barefoot-kengät jalkaan ja juokset heti normaalin treenisi. Ensimmäisten viikkojen ajan käytä barefoot-kenkiä vain lisänä — kävelylenkki tai kevyt hölkkä puistossa. Keho tarvitsee viikkoja, ei päiviä, tottuakseen.
Valitse oikeat kengät. Avaintekijät ovat zero drop (nollapudotus), riittävän leveä varvastila ja ohut mutta toimiva pohja. Ennen kaikkea kenkien pitää istua erinomaisesti. Aloittelijoille kannattaa usein valita hieman paksumpipohjaiset kengät tai malli, jossa on irrotettava pohjallinen — näin siirtymä on asteittaisempi.
Kuuntele kehoa. Lievä pohkeiden tai jalkaterien väsymys on normaalia. Terävä tai pitkään jatkuva kipu akillesjänteessä, jalkaterän etuosassa tai muualla kehossa on merkki siitä, että kannattaa hidastaa. Ero terveen sopeutumisen ja ylikuormituksen välillä on useimmiten siinä, kuinka nopeasti lisäsit määrää.
Huolla jalkaterät. Loistava apu on hierontapallo— jalkapohjan säännöllinen rullaus pallon päällä vapauttaa jännitystä lihaksista ja kudoksista. Muutama minuutti päivässä riittää, esimerkiksi aamulla herätessä tai illalla ennen nukkumaanmenoa.
Yhteenvetona — siirtyminen barefoot-juoksuun on vähän kuin oppisi juoksemaan uudelleen. Ei siksi, että olisit unohtanut miten, vaan siksi, että kehon täytyy kirjoittaa uudelleen liikkumismallit, joita se on rakentanut vuosien ajan. Erilainen askellus, erilainen nivelkuormitus, eri tavalla työskentelevät lihakset, erilainen askelrytmi. Kaikki tämä yhdessä muodostaa täysin uuden liikkumistavan. Ja kuten mikä tahansa uusi taito — se vaatii aikaa, toistoja ja asteittaisuutta. Kun tätä kunnioittaa, on hyvät mahdollisuudet saada barefoot-juoksusta toivotut hyödyt: vahvemmat jalkaterän ja holvikaaren lihakset, pienempi polvikuormitus, parempi nilkan stabiliteetti ja kokonaisuutena luonnollisempi liike.
Artikkelin kirjoittaja: Mgr. Michael Tichov
Aktiiviurheilija ja fysioterapeutti, jota ohjaa motto ”terveessä kehossa terve mieli”. Hänen ydinosaamistaan ovat kehon harjoitteet – olipa kyse urheiluharjoittelusta tai terapeuttisista harjoituksista, joiden tavoitteena on auttaa eroon kroonisista kivuista. Lisää fysiovinkkejä löydät FyzioGo:n Instagramista.
Artikkeli perustuu seuraavien tutkimusten havaintoihin: Lieberman et al. (2010) — askelluksen kinematiikka ja iskujen väheneminen; Daoud (2012) — loukkaantumisten esiintyvyys eri askellustyypeillä; Bonacci et al. (2013) — liikkumismallien muutokset siirtymässä; Ridge et al. (2013) — luiden ylikuormitusriski; Miller et al. (2014) — holvikaaren korkeuden muutokset; Roper et al. (2016) — pohkeiden metabolinen kuormitus; Hollander et al. (2017) — minimalististen kenkien pitkäaikaisvaikutus jalkaholviin.

Olet sivustolla www.premiumbarefoot.fi